1 tähti2 tähteä3 tähteä4 tähteä5 tähteä (1 arvostelua, keskiarvo: 5,00 / 5)
Ladataan...

Kun tapaan ihmisiä, moni kyselee millaisista asioista päiväni koostuvat. Olenko koko ajan keittiössä vai mitä muuta päiviin mahtuu? Päätin kirjoittaa ylös yhden viikon elämästäni. Jokainen viikko on erilainen, mutta voin vakuuttaa, että samanlaista tohinaa joka tapauksessa. Koti ja lapset tulee hoidettua ohessa, vaikkei kaikkea olekaan tähän kirjoitettu.

Oma aika on vähissä. Vaikka rakastan lunta ja pakkasta, odotan lumien sulavan, jotta pääsen pyöräilemään. Sille aion ottaa aikaa tulevana keväänä ja kesänä ja jatkaa siitä mihin viime syksynä jäin. Sitä ennen on saatava päätökseen jälleen yksi kirja. Tästä kirjasta ja sen aiheesta olen innoissani. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Hellapoliisin viikko

Sunnuntai 03.03

Työpäivä alkaa aamutouhujen jälkeen aamupäivästä studiollani reseptien tekemisellä. Työn alla on tilausreseptiikkaa. Kuten yleensä, saan vapaat kädet toteutuksen suhteen. Joskus saan toiveita asiakkaalta siitä mitä he haluavat, esimerkiksi vuoden aikaan sopivan piiraan tai muun reseptin. Usein kehittelen reseptejä myös uutuustuotteista, sillä kuluttajat haluavat saada vinkkejä mihin raaka-aineita voi käyttää. Pyrin tekemään lukijalähtöisen reseptin, joka houkuttelee kokeilemaan. Reseptin pitää olla aina sellainen, että voin itse sitä suositella ja olen lopputulokseen tyytyväinen. Palautetta tulee välittömästi jos jokin ei toimi. Ja tyytyväisenä täytyy todeta, että sellaista palautetta on näinä vuosina tullut äärimmäisen harvoin.

(Kuva, kun kaikki on vielä siistiä)

Keittiö täyttyy tiskeistä ja työtaso erilaisista raaka-aineista. Onneksi työtilassa saa silitysrauta ja silityslauta olla koko ajan esillä ja kuvaukseen tarvittavat kankaat ja astiat ovat avohyllyillä helposti saatavilla. Välillä hämmennän tai vatkaan, kun jo kohta silitän liinaa. Silityskeskus on pelastukseni. Inhoan silittämistä, mutta tuolla masiinalla homma on lasten leikkiä.

Kännykkä piippaa tulleesta sähköpostista. Joku muukin tekee töitä toisaalla, nimittäin kirjani taittaja. Hän lähettää keväällä ilmestyvän Kodin Juhlakirjan tarkastettavaksi. Laitan tiedostot eteenpäin katsottavaksi oikolukijalleni, joka lukee ja kirjoittaa työkseen. En malta olla katsomatta kirjaa pikakelauksella. Myöhään illalla kotona jatkan kirjan tarkistamista. Katson että kuvat vastaavat reseptejä ja että ne on nimetty oikein ja yhdenmukaisesti menujen kanssa. Kello on jälleen aamuyön puolella, kun kömmin nukkumaan.

Maanantai 04.03

Kello soi seitsemältä, kuten lähes jokainen aamu. Olen kiitollinen, että saan nukkua edes niin pitkään.
Laitan pyykinpesukoneen päälle, kuten jokaisena aamuna. Avaan keittiön verhot ja tyhjennän astianpesukoneen. Tämä on jokapäiväinen rutiini, sillä pesukone laitetaan päälle vielä ennen nukkumaanmenoa.

Letitän pikkukoululaisten hiukset ja yritän saada heidät syömään edes yhden hedelmän tai voileivän. Lähetän lapset kouluun ja käyn suihkussa. Lähden piipahtamaan työpaikallani, jonne on onneksi vain kolmen minuutin ajomatka autolla. Olen ottanut tilan vasta viime joulukuussa, työskenneltyäni ensin monta vuotta kotoa käsin. Sopivaa tilaa olen katsellut jo viime keväästä, mutta arjen on neljän lapsen kanssa sujuttava ja koska työpäivät venyvät pitkiksi, pitäisi työpaikka olla lähellä. Syksyllä löydän sattumalta vanhan teollisuusrakennuksen, jossa on toiminut pitkään lastenvaatetehdas aina 1990 luvun alkuun saakka. Samaan aikaan lääkäri epäilee minulla verisairautta, joka saa mielen matalaksi lähes kolmeksi kuukaudeksi. Niin kauan kuluu aikaa, että pääsen sisätautilääkärille. Mies jännittää vierelläni. Olen muutamaa päivää aikaisemmin lukenut, että sairaus antaisi elinaikaa vain muutaman vuoden.

Pakostakin mietin lapsiani, joista kaksi ovat vielä pieniä. Miten he selviävät jos aikani on vähissä? Saan kuulla, että veriarvoni ovat luontaisesti korkeat ja kuulun viiteen prosenttiin väestöstä, jonka arvot eivät sovi viitekehyksiin. Tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän! Lapset ovat huojentuneita lääkärikäynnin tuloksista. Matkalla kotiin soitan kiinteistövälittäjälle. Otan tilan jota olen aiemmin käynyt katsomassa. Neliöitä tilassa on lähes 90.

Joulun alla olemme laittaneet ison pyörän pyörimään ja tilassa on aloitettu mittava remontti. Keittiöstä on tehty myös videokuvauksiin sopiva. Lisäksi on ruokailutila, jossa iso pöytä tapaamisia ja muita tilaisuuksia varten, sekä rennompaan oleiluun olohuone ja lisäksi studiotila, jossa pääosin kuvaamme. Studiotilassa on myös työpöytäni, jossa hoidan kirjoitustöitä, jollen kirjoita kotona.

Työtilalle saapuu mies, jonka kanssa suunnittelen Hellapoliisin väreihin sopivan logo-maton kynnykselle. Haluan että työpaikkani on viihtyisä ja Hellapoliisin tyyliin sopiva. Jätän mattotilauksen ja poistumme samalla oven avauksella.

Kotona laitan pyykit kuivausrumpuun, avaan tietokoneen ja keskityn paperilehtiö vierelläni. Luen kirjan kahteen kertaan läpi ja löydän aina jotain pientä korjattavaa. Aikaa tarkastukseen kuluu viisi tuntia. Saan koosteen myös toimittajan löytämistä virheistä. Lähetän korjaukset taittajalle ja valmistan ruoan. Kun lapset ovat saapuneet koulusta ja syöneet, lähdemme töihin. Lapset tulevat mukaan ja ottavat itselleen viihdykettä. Teen muutaman testireseptin ja testaamme valaistusta seuraavan päivän kuvausta varten.
Kotona jatkan kirjallisia töitäni ja Hellapoliisi-sivuston päivitystä. Kello on jälleen aamuyön puolella kun pääsen nukkumaan. Laitan pyykinpesukoneen ja astianpesukoneen vielä päälle.

Tiistai 05.03.

Kello soi jälleen seitsemältä. Laitan yöllä pestyt pyykit kuivumaan ja napsautan uuden koneellisen pyörimään. Tyhjennän astianpesukoneen.
Laitan lapset koulutielle ja levitän kirjanpitoa varten kuitit ja muut tarvittavat paperit ja laitan ne aikajärjestykseen. Näin säästän hitusen sekä rahaa, että kirjanpitäjän hermoja. Pahin kuittisota on onneksi ohi, kun työtila on remontoitu ja suurimmat hankinnat hoidettu. Kauppakuitteja kertyy lähes kuukauden joka päivälle. Miten minusta on tuntunut, etten edes käy juuri kaupassa. Kotona vapaapäivää viettävä naapuri pyytää kävelylenkille. Tämä on harvinainen tilaisuus ja päätän palkita itseni kirjanpitopapereiden järjestämisestä.

Valitettavasti liikkumisen vähäisyys myös näkyy minussa. Vaatekoko on suurentunut viime vuosina. Rohkenen myöntää, että liikun ja nukun liian vähän ja syönkin epäsäännöllisesti. Harvoin kuitenkaan syön maistiaispalaa enempää tekemiäni kuvausruokia ja -leivonnaisia. Laitan ulkovaatteet päälle ja kierrämme tunnin lenkin ja haaveilemme lumen sulamisesta, jotta pääsemme pitkille pyörälenkeille, kuten viime kesänä. Kotiovella soi puhelin. Saan jälleen pyynnön osallistua hyväntekeväisyyteen lehti-ilmoituksen muodossa. Olen osallistunut viime vuosina mielelläni ja laittanut hyvää kiertämään erilaisille kohderyhmille, mutta nyt jostain syystä alkaa tuntua, että tämä menee jo kerjäämiseksi.
Joskus rahanpyytäjiä on jopa kolme päivässä. Kieltäydyn. Alan jo pohtia kuinka paljon lahjoituksistani oikeasti menee edes perille. Voisinpa auttaa ilman välikäsiä.

Kävelylenkin jälkeen juutun pöydän ääreen suunnittelemaan iltapäivän kuvausreseptejä. Niitä on kymmenen, mutta tiedän että ehdimme tekemään vain muutaman. Juomareseptit ovat haasteellisia kuvata. Nämä reseptit menevät maailmalle ja pohdin millaisia juomia japanilaiset ja venäläiset juovat. Heidän alkoholilainsäädäntönsä on myös erilainen kuin meillä Suomessa.
Olen uppoutunut reseptien suunnitteluun ja havahdun kun nuorin koululainen saapuu kotiin. Nyt on kiire valmistaa ruoka. Ystävä soittaa ja hoidan samalla sosiaalisia suhteitani.
Saan merkkiäänen puhelimeeni tulleesta sähköpostista ja huomaan, että kirjani on tullut viimeiseen tarkastukseen. Lopetan puhelun.
Saan porsaankyljykset uuniin ja yritän katsoa onko kirjan korjausta vailla olevat kohdat korjattu. Kone tilttaa.

Samalla huomaan, että lautasellinen sipulia on hauduttamatta. Laitan sipulit pannulle. Seuraava koululainen saapuu. En uskalla ajatella, että pianotunti alkaa puolen tunnin päästä noin seitsemän kilometrin päässä. Hoidan sipulit valmiiksi ja kiirehdin suihkuun. Tyhjennän samalla pesukoneen ja täytän uudelleen. Tyttövaltaisessa talossa pyykkiä tulee uskomaton määrä joka päivä.  Pakkaan tietokoneen mukaani, sillä menemme tänään jatkamaan kuvauksia. Ehkä ehdin tarkistaa kirjan korjaukset töissä. Meille tulee jälleen lentävä lähtö. Taidamme olla jälleen muutaman minuutin myöhässä. Tästä on tullut viime vuosina huono tapani, kun en malta lopettaa tekemisiäni ajoissa.

Ajomatkalla toimittajaystäväni soittaa ja puhumme pitkän puhelun samalla kun jätän lapset musiikkikoulun pihalle ja etsin autolle paikan. Käyn samalla ostamassa kaupasta kuvauksiin tarvikkeita. Ehdin vielä hetkeksi odottamaan lasten pianotunnin päättymistä. Vaihdan muutaman sanan soitonopettajan kanssa ja hän kertoo omista kirjaprojekteistaan.

Kuvausresepteistäni puuttuu yksi aines ja joudumme tekemään pienen ylimääräisen lenkin toiseen kauppaan. Samalla havahdun näläntunteeseen. En ole muistanut syödä mitään koko päivänä. Ostan täytetyt patongit evääksi ja ajamme työpaikalle. Mies tulee studiolle suoraan päivätyöstä. Hän kuvaa Hellapoliisin ruokakuvat ja hoitaa tekniset toteutukset. Olemme toimiva ja tehokas parivaljakko, vaikka sanonkin. Hänellä on laajaa osaamista ja pitkä ja monipuolinen kokemus isosta tv-talosta.

Tänään kuvaaminen on ihanaa ja tuntuu sujuvan. Emme millään malttaisi lopettaa. Jälleen haaveilemme miten hienoa olisi kun asuisimme samassa rakennuksessa.
Lapset voisivat nukkua kun me jatkaisimme töitä. Kännykkä piippaa ja huomaan saaneeni kevään asuntomessulehteen antamani haastattelun tarkistettavaksi. Tarkistan jutun ja lähetän korjaukset. Olen saanut valtavan sotkun aikaiseksi ja lapsia ajatellen jätän sotkut siivoamatta. Ensimmäisen kerran. Kotona jälkiä on saattanut siivota yömyöhään.

Kello on jo yksitoista kun lähdemme kotiin. Onneksi matka on lyhyt. Lapset ovat tehneet läksyt töissä ja syöneet iltapalan. Kotiin tullessa he tietävät miten ilta sujuu. He käyvät vuorollaan suihkussa ja valitsevat seuraavan päivän kouluvaatteet. Nuorimmaisen ollessa suihkussa mies kyselee vielä toiselta seuraavan päivän koealueen läpi. Itsellä on syyllinen olo, kun lasten ilta venähti niin pitkäksi. Onneksi seuraavana päivänä kello soi vasta kahdeksalta.
Kotona tyhjennän tiskikoneen. Tämäkin alkaa olla tuttu kuvio. Työpäivämme jatkuu vielä kuvankäsittelyllä ja reseptien kirjoittamisella.

Jälleen on aamuyö, kun pääsemme nukkumaan. Laitan vielä kuivausrummun päälle ja uuden koneellisen pyörimään. Onneksi asumme päätyasunnossa ja voimme pestä pyykkiä naapurien häiriintymättä.

Keskiviikko 06.03

Kello soi tänään vasta kahdeksalta.
Aloitan aamun kuten jokaisena päivänä. Laitan pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen päälle. Viime päivinä on puhtaan pyykin vuori kasvanut ja nyt on pakko lajitella. Onneksi jokainen viikkaa omat vaatteensa kaappiin. Ennen en ole mennyt koskaan nukkumaan jos ei pyykkikori ole ollut tyhjä ja jokainen vaatekappale kaapissa. Myös jokapäiväinen lattianpesuni on jäänyt muutamaan kertaan viikossa. Lajittelen vaatteet ja lähetän lapset kouluun. Tyhjennän taas astianpesukoneen ja saan vielä kirjani vihoviimeiseen tarkastukseen. Tarkistan kirjan rauhassa läpi ja parin tunnin päästä työ on valmis. Annan luvan laittaa kirjan eteenpäin painotalolle.

 Esikoiseni on Aasian valloituksella ja hän laittaa viestin Indonesiasta, että häneltä on otettu kansainvälisessä sairaalassa denguekuume- ja malariatestit. Olen tietysti kamalan huolissani, sillä hänellä on lähes 40 astetta hipova kuume. Onneksi hänellä on ystävä mukana joka hoivaa. Huoli kulkee mukana koko päivän ja mietin vaihtoehtoja. Yhtään ei helpota, että hän on ilmoittanut jäävänsä matkalle vielä sittenkin kun ystävä kotiutuu 18. päivä maaliskuuta. Hänen lentolippunsa jää käyttämättä ja hän on jo varannut matkan Singaporeen. Takana on reppureissaamista jo yli kuukauden ajan. Tytöt ovat kiertäneet Thaimaan ristiin rastiin ja käyneet jo Malesiassakin.

Yritän keskittyä sähköposteihini. Kirjoitan edellispäivänä kuvatun reseptin puhtaaksi ja lähetän asiakkaalle. Ystävä on sairaslomalla ja soittaa. Päätän hyödyntää puheluajan ja ryhdyn siivoamaan. Tämä on loistava tapa saada koti kuntoon! Suunnittelen päivän kuvausreseptejä ja saan jälleen uuden tilauksen. Valmistan ruoan ja huokaisen kun tyttö lähettää viestejä, ettei hänellä ole malariaa, eikä denguekuumetta.

Muistan että edessä on vielä kuvaus lehtihaastatteluun. Peiliin vilkaisemalla huomaan, että tyvi kaipaa väriä. Onneksi kaapista löytyy valmis hiusväri. Levitän sen hiuksiini ja hyödynnän vaikutusajan pesemällä pyykkiä ja kuuraamalla kylpyhuoneen lattiat ja seinät.

Lapset tulevat koulusta ja autan kymmenvuotiasta pikkukokkiani päivittämään uuden Pikkukokki-reseptin sivustolle. Kustantaja soittaa ja juttelemme seuraavista projekteista.
Keliakialiitto pyytää reseptiä sivustolleen. Vastaan viestiin, sillä muuten unohdan sen. Lapset tulevat mukaan ja lähdemme töihin.

Matkalla palautamme postipaketin ja käymme kirjastossa. Kaupan kautta ajamme töihin, jonne mies onkin jo ehtinyt saapua paikalle. Töissä odottaa eilinen kaaos, jota en suunnitelmistani huolimatta ehtinyt siivoamaan aamupäivällä. Siivoamiseen ja lehtikuvaukseen menee aikaa huimat kaksi tuntia. Ruokakuvia pääsemme kuvaamaan vasta myöhään.
Saamme tehtyä monta reseptiä ja olemme tyytyväisiä kaikkeen muuhun paitsi siihen, että lapset pääsevät jälleen nukkumaan liian myöhään. Tämä on selkeästi työn kurjin ja ongelmallisin osuus. Ajamme kotiin ja laitamme lapset iltapalan jälkeen nukkumaan. Hoidamme laskutusta ja kuvien käsittelyä, sekä reseptien puhtaaksi kirjoittamista. Haaveena on köllähtää sohvalle ja katsoa televisiota. Tyttö on nostanut sukset voideltavaksi huomista hiihtopäivää varten.
Tarkistan aamun lämpötilan ja voitelen sukset ennen nukkumaanmenoa. Laitan vielä pyykkikoneen pyörimään. Kello on kolme aamulla kun menen nukkumaan.

Torstai 07.03

Kello soi tänään seitsemältä. Olen kuin robotti, joka jälleen laittaa pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen päälle. Tiskikonekin on taas pyörinyt yöllä ja tyhjennän koneen.
Tarkistan vielä illan kirjoitustyöni ja lähetän niitä asiakkaille.

Kerrankin syön aamupalan! Oppisikohan tähän?

Suunnittelen viikon ruokalistan sivustolle ja laitan sen eteenpäin. Mies tekee siitä nettiversion ja oman version sähköpostitilauksille. Huomaan, että yöllä lähetetyt haastatteluun tulevat kuvat eivät ole menneet perille. Kysyn toimittajalta haluaako hän ne serveriltämme noudettavaksi, mutta hän lähettää toisen osoitteen, joka pystyy vastaanottamaan kuvat.

Tyttö lähettää viestejä Indonesiasta ja kertoo käyneensä uusissa kokeissa. Olo on onneksi parempi. Hän on myös saanut lääkekuurin ja pyytää selvittämään onko se turvallista käyttää. Soitan terveydenhoidon neuvontaan ja sairaanhoitaja-ystävälleni. Viestitän tytölle neuvoja lääkkeen suhteen. Meille kaikille jää hieman epäselväksi diagnoosi. ”Jotain kurkussa” viittaisi maalaisjärjellä angiinaan, sillä angiina on vaivannut häntä aiemminkin. Toivottavasti antibiootti puree.

Saan puhelun työtilani omistajalta. Hän kertoo, että naapuriyrityksen yrittäjä on paikalla. En ole nähnyt häntä kertaakaan sinä aikana kun olen tilassa toiminut. Olen kysynyt mahdollisuutta vielä yhteen lisähuoneeseen studioni takana. Suihkun kautta sukellan vaatteisiini ja lähden paikalle. Hän suostuu kuin suostuukin luopumaan neuvotteluhuoneestaan, sillä hän on paikalla vain harvoin.  Sovimme että otan tilan haltuuni huhtikuun alussa. Tulossa on siis uusi remontti. Tila tarvitsee uuden lattian, maalia tai tapettia ja kalusteet. Joudumme tekemään rei’än studiotilan seinään ja tilkitsemään oven toisen yrityksen tilaan.

Palaan kotiin ja soitan miehelle mitä tuleman pitää. Kysyn myös apua isältäni. Edellisen ison remontin teetin ulkopuolisilla. Tästä aiomme selviytyä itse.
Tänään väsyttää.

Hoidan vain sähköposteja ja sivustopäivityksiä ja valmistaudun olemaan virkeä seuraavana päivänä. Juutun juttelemaan twitterissä ja katson muutaman ohjelman telkkarista. Siitä huolimatta en pääse taaskaan ajoissa nukkumaan. Olen selkeästi iltaihminen.

Perjantai 08.03

Aamu alkaa kuten muinakin aamuina. Pyykki- ja tiskikoneiden tyhjentämisellä ja täyttämisellä.
Laitan lapset koulutielle ja tilaan taksin.

Olen menossa Tähtiraatiin, joka valitsee toisessa tapaamisessaan oman suosikkinsa Vuoden Elintarvikkeeksi. Meitä raatilaisia on kahdeksan. Myöhemmin myös kuluttajat saavat osallistua äänestykseen. Voittaja julkaistaan toukokuussa Elintarvikepäivänä Helsingin messukeskuksessa. Pääsemme maistamaan ehdolla olevat tuotteet ja käymme vilkasta keskustelua muiden raatilaisten kanssa. Jokainen haastatellaan myös videokuvaan. Olen tönkkö kuin suolapatsas. Puhun höpöjä ja tärkeimmät asiat jäävät sanomatta. Kuvamateriaali esitellään Elintarvikepäivillä. Aurinkoinen naistenpäivä jatkuu ja palaan kotiin. Tänään en tee töitä, sillä meille on tulossa vieraita.

Siivoan, teen ruoan ja käyn postissa.

Vastaan sähköposteihini ja tarkistan Hellapoliisi-sivuston tilanteen. Joka toinen päivä syötetään uusi resepti, päivittäin hoidetaan lukijoiden vastaukset ja Facebook.
Twitterissä olen aktiivinen ja toisinaan juutun juttelemaan kivojen ihmisten kanssa. Onneksi olen nopea kirjoittamaan ja tottunut sosiaalisen median käyttäjä jo noin kuudentoista vuoden ajan. Sitä voi hoitaa työn ohessa tai siirtymävaiheissa paikasta toiseen kännykälläkin. Lähdemme lasten kanssa kauppaan ja poikkeamme lelukaupassa. Ostan lapsille juuri ostettua Nintendoa varten kuljetuspussukan. Se on helppo ottaa mukaan kun reissaamme autolla mökille tai kun he ottavat sen mukaan töihin. Nintendo on heidän palkka siitä, että ovat jaksaneet mukautua meidän työrytmiimme.

Ajamme työpaikalle.

Tällä kertaa työt jää tekemättä, mutta vieraamme tulevat sinne. Miehen veli vaimonsa kanssa. Miehet ottavat rennosti samalla tekniikkaa ja yhteyksiä päivittäen.
Me naiset päätämme siivota. Vieraani on harvinaisen touhukas ja ollut mukana auttamassa kuvauksissakin toisinaan. Samassa rapussa on vain kaksi yrittäjää lisäkseni ja on käynyt selväksi, että saan touhuta tilassa hyvin rauhassa. Toisen yrittäjän tila on alakerrassa ja hänen sisäänkäyntinsä on muualla.

Lukioikäinen tyttöni tulee hoitamaan ennakkoon sovitun taksvärkkityönsä. Hän kuuraa rappukäytävän lattiat. Edellisellä viikolla rappu on maalattu ja lattiat ovat niiltä jäljiltä.
Tyhjennämme rapun siivousvaraston ja pesemme tilan. Päätän uhmata pikkupakkasta ja pesen myös rappukäytävän ikkunat sisältä ja ulkoa.
Laitamme vieraiden tuomat narsissit tuulikaappiin piristämään sisääntulijoita. Valmistamme ruokaa ja juttelemme. Vapaailta on meille todella harvinaista herkkua. Teinityttö syö kaverinsa kanssa ja he lähtevät omille menoilleen. Lapset katsovat telkkaria ja touhuavat omiaan. Mikä onni, että he viihtyvät tilassa. Toisinaan he saavat ottaa mukaan kavereita. Näin varmistamme että he ovat lähellä ja silti viihtyvät. Paikalla käy tätini miehensä ja ystävänsä kanssa. Tarjoan heille itse tehtyä avokadojäätelöä. Lapset nukahtavat sohvalle ja itsekin torkahdan lattialle. Puoli kolmelta aamuyöllä imuroin vielä tilan, pyyhin lattiat ja siivoan kaikki tavarat paikalleen. Kolmelta vieraamme lähtevät ja me menemme kotiin nukkumaan.

Lauantai 09.03

Kello soi kahdeksalta.
Aloitan aamuni kuten aina ennenkin. Käyn suihkussa ja kuiskaan lapsille, että lähdemme käymään töissä. He jäävät nukkumaan. Tällä kertaa emme jää tekemään töitä.
Paikalle saapuu kuvausporukkaa. Olen antanut tilan käyttöön televisio-ohjelman pilottikuvausta varten. Näytämme tilat ja mies esittelee valot ja muut tekniset laitteet, joita he saavat käyttää.

Kotimatkalla kello on jo kymmenen aamulla. Vaikka tekisi mieli mennä nukkumaan, en halua tuhlata päivää. Lapset nousevat ja syövät aamiaista. Nuorimmainen haluaa mennä kavereiden kanssa ulos leikkimään. Lähden kymmenvuotiaani kanssa Bauhaussiin ostamaan työtilalle pientä pihapöytää ja tuoleja. Löydämme kauniin takorautaisen ja hiivimme viemään sen työpaikan rappukäytävän tuulikaappiin, ettemme häiritsisi kuvausta. Siinä se saa olla kesään asti ja silloinkin on varmasti viisainta säilyttää sitä öisin sisällä.

Ajamme kotiin.

Mies lähtee Lahteen ystävänsä kihlajaisiin ja tupaantuliaisiin. Itse jään kotiin, sillä nuorin on menossa syntymäpäiville. Nyt iskee väsymys. Makaan sohvalla loppupäivän lopen uupuneena. Illalla naapurini lähtee käymään kanssani studiolla katsomassa että kaikki on kuvausten jälkeen kunnossa.

Menen ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai 10.03

Herään kun mies hiipii jo aamuyhdeksältä Lahden reissultaan. Nukumme hetken. Tänään ei kuvata. Keräämme voimia tulevaa viikkoa varten. Päivällä kirjoitan reseptejä ja hoidamme kuvia asiakkaille. Iltapäivällä käyn kaupassa ostamassa reseptiraaka-aineita ja käymme esivalmistelemassa maanantaipäivää. Maanantaina on tulossa asiakkaitani mainostoimistoihmisten kanssa. Heillä on idea, joka tarkoittaa, että tulossa on jälleen kivoja, mielenkiintoisia töitä.