Hellapoliisi RESEPTIT, JOISSA ON JUJUA!

Olen työskennellyt muusikkona 14 vuotta, mutta koska muusikon leipä on laiha ja harvassa olen toki tehnyt muutakin siinä sivussa.
Harjoittamaani ammatteihin lukeutuvat mm. nuorisotyönohjaaja ja catering steward.
 
-Mikä sai osallistumaan Idols-kilpailuun?

Lähdin Idols-kilpailuun hetken mielijohteesta. En ollut koskaan katsonut Idolsia tv:stä, mutta olin pannut merkille, että sieltä
nousee kultalevyjä myyviä artisteja kuin sieniä sateella. Lähdin rehellisesti ottamaan selvää mistä Idols-formaatissa on kyse.

-Sulatit monen sydämen viimeistään, kun tulkitsit Vesa-Matti Loirin herkän kappaleen Lapin Kesä. Miksi päädyit esittämään juuri tämän kappaleen kilpailussa?

Meille jaettiin finaalivaiheessa aina teemat, joiden perusteella kappaleet tuli valita. Kyseisen viikon teema oli oman syntymävuoden - kohdallani 1979 - top 10. Jos aletaan ajatella mitä vuonna 1979 löytyi Top 10-listoilta Suomessa, oli kaltaisellani rokkarilla aika laiha saldo. Törmäsin Vesa-Matti Loirin Loiri/Leino-levyyn ja bongasin kappaleen Lapin Kesä. Ajattelin, että tästä voisin tehdä itseni näköisen version. Ehkä se oli parempi ratkaisu kuin että olisin laulanut Lea Lavenin kappaleen Ei oo, ei tuu tai Village Peoplen Macho man.

-Kerrotko hieman musiikkitaustastasi?

Olen kasvanut musikaalisessa kodissa. Isäni on opiskellut pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ennen siirtymistään lääketieteellisiin opintoihin. Aloitin itsekin pianonsoiton 6-vuotiaana ja aloin itse opiskelemaan kitaransoittoa 12-vuotiaana.
14-vuotiaana syntyivät ensimmäiset omat sävellykset ja bändisoittamisen myötä hankin itselleni ensimmäisen ammattini. Aloin tienata 14-vuotiaana soittamalla.

-Elätkö tällä hetkellä unelmaasi?

Harvoinhan sitä ihminen on täysin tyytyväinen elämäänsä, mutta minun on myönnettävä, etten vaihtaisi hetkeäkään elämästäni. Olen todella kiitollinen saadessani elättää itseni ja pienen perheeni - johon kuuluu kihlattu ja koira - tehden sitä työtä josta saan suurinta nautintoa.

-Opiskelet saamani tiedon mukaan valtiotieteitä ja kauppatieteitä, ehditkö hoitamaan opiskelun musiikkityön lomassa?

Olen joutunut myöntämään itselleni, etten ole mikään teräsmies. Opiskeluni ovat tällä hetkellä tauolla. Haluan nyt keskittyä uraani, mutta palaan toki opiskelujeni pariin heti kun se on mahdollista.

-Mikä sinusta tulee "isona?"

Taiteilija. Se on arvonimi, jonka voi saavuttaa vain pitkäjänteisellä työllä.

-Kuinka paljon keikkailet?

Keikkoja on keskimäärin 2-4 viikossa. Tietenkin välillä täytyy ottaa iisisti. Yhtä tunnin keikkaa kohden saattaa hyvinkin helposti kertyä 10 tuntia töitä.

-Mikä on ollut mieleenpainuvin keikkamuistosi tähän mennessä?

Eittämättä erikoisimmat keikkaolosuhteet ovat olleet keskellä talvea ulkolavoilla. Toki jokaisesta keikasta jää jotain erityistä mieleen. Tietenkin viimeisimpänä hienona "keikkana" mieleeni tulee Eurovision laulukilpailun Suomen finaali Kulttuuritalolla, Helsingissä.

-Julkaisit esikoisalbumisi Ensiaskeleet kesällä 2007, millaisen vastaanoton levy on saanut?

Uskoisin, että 27 000 myytyä levyä puhuu puolestaan. Olen toki saanut myös rakentavaa kritiikkiä, josta aion ottaa opikseni seuraavaa levyä ajatellen.

-Kuinka paljon vaikutit levyn biisivalintoihin?

Teimme päätökset kappalevalinnoista hyvässä yhteistyössä levy-yhtiöni SonyBMG:n kanssa. Janne Halmkrona, joka toimi levyni vastaavana tuottajana oli korvaamaton apu näissä valinnoissa.

-Osallistuit Suomen Euroviisukarsintoihin kappaleella Jos en sua saa.
Millainen mieli viisuista jäi?

Oli todella suuri kunnia saada olla mukana kisaamassa edustuspaikasta. Vaikka tällä kertaa sitä ei irronnutkaan, onnistuin mielestäni esiintymisessäni ja toin samalla hyvällä tavalla esiin itseäni myös säveltäjänä, sanoittajana ja tuottajana.

-Uskotko Suomen mahdollisuuksiin Teräsbetonin esityksellä?

Rehellisyyden nimissä, minun on todettava, etten usko Teräsbetonin kappaleen sulattavan itä-Eurooppalaisten sydämet. Mielestäni viime vuonna oli havaittavissa, että ns. uudet euroviisumaat pitävät melko voimakkaasti toinen toistensa puolia. Tämä saattaa johtaa siihen, että seuraavatkin euroviisut vietetään idässä.  Teräsbetoni on hieno bändi ja pidän J. Aholasta sekä säveltäjä-sanoittajana että ihmisenä, mutten laittaisi päätäni pantiksi finaalipaikan takia. Tietenkin toivon parasta ja varmasti viisuehdokkuus tuo Teräsbetonille joka tapauksessa positiivista näkyvyyttä sekä Suomessa että ulkomailla.

-Miten ruokailet keikkaillessa?

Keikkaillessa ruokailu tapahtuu yleensä järjestäjän ehdoilla. Joskus harmittaa, kun ainoana vaihtoehtona tarjoillaan pizzaa tai muuta yltiörasvaista ruokaa. Yleisesti ottaen ruoka-annokset ovat ennakkoon päätettyjä, mutta välillä saa yllättyä positiivisesti ja päättää itse mitä haluaa syödä.
Keikkabussissa tulee syötyä voileipiä ja keittoja, tai muita sellaisia ruokia, joita voi lämmittää mikrossa. Joskus sorrun maistamaan kumppanieni sipsejä tai popcorneja.
Syömme muuten melko usein samaa ruokaa koirani kanssa, joten vältän suolaisia ruokia jo  hänenkin takiaan.

-Millaista ruokaa valmistat kotioloissa?

Kotioloissa valmistan useimmiten jotain, mikä valmistuu nopeasti ja helposti. Wok-ruoat ovat lähellä sydäntäni. Pidän selkeistä ja
yksinkertaisista mauista. Sellaista tilannetta ei pääse syntymään, ettenkö voisi kutsua ystävää syömään luokseni milloin tahansa. Aina löytyy kaapeista jotain, jonka pohjalta aterian voi vääntää.
Yritän välttää eineksiä ja puolivalmisteita. Valmiita ruokia, kuten pakastepizzoja, pidän äärimmäisiä hätätilanteita varten pakkasessa. En osta liemikuutioita, vaan keitän itse niin liha-, kala-, kana- kuin kasvisliemetkin. Viimeksi keitin äyriäis-chililientä, josta on tullut  melkoinen hitti wokkeihini!

Kun aikaa löytyy, hemmottelen itseäni, ystäviäni ja kihlattuani valmistamalla ruokaa intohimolla; kaikessa rauhassa. Ei ole tavatonta, että kutsun ystäviä syömään 5-7 ruokalajin illallisia. Arjessakin täytyy herkutella, vaikka alkupala olisi vain nätisti kasattu voileipä ja pääruokakin vain pastaa. Uskon ranskalaiseen sanontaan: "un bon repas sans fromage, est comme une belle fille qui n'a qu'un oeil" (hyvä päivällinen ilman juustoa on kuin kaunis tyttö, jolla ei ole kuin yksi silmä). Elämäni pieniin luksusnautintoihin kuuluvat arjessakin hyvät juustot - tosin kohtuudella nautittuna!

-Millä ruoalla hurmaat vieraasi?

Hurmaan vieraani tekemällä ekstravagantteja kokeiluja. Olen mm. flambeerannut anisviinalla kylmäsavukalaa. Tietenkin pyrin saamaan vieraani viihtymään kauniisti katetun pöydän ääreen, mukavan musiikin soidessa taustalla. Eikä minun luonani yleensä pihistellä. Tarjoan mieluusti vierailleni paitsi hyviä ruokia myöskin laadukkaita juomia.
Ja meillä ei lasketa ottaako joku 2 alkupalaleipää vai 10!

-Eksoottisin ateria jonka olet syönyt?

En oikeastaan tiedä mikä pitäisi laskea eksoottiseksi. Pässinkiveksiä en vielä ole päässyt maistamaan, mutta ne ovat kuulemma hyviä. Olen syönyt haggisiä, sammakonreisiä, etanoita, ostereita jne. mutta en koe niitä mitenkään eksoottisiksi. On toki olemassa asioita jota en söisi, kuten esimerkiksi koiranliha. Käärmettä sen sijaan söisin ilomielin, pienenä foobikkona en voi kuvitellakaan että kyseinen luontokappale kelpaisi muuta kuin korkeintaan syötäväksi.

-Oletko koskaan saanut eteesi annosta, jota et ole suostunut syömään?

Kyllä. Puuroa en syö missään muodossa.

-Mitä ruokakaapissasi on aina?

Jääkaapista löytyy aina valo, joskin sekin joskus saattaa sammua. Pidän perustarvikkeita aina kotona. Voin milloin tahansa valmistaa maistuvan pastan, risoton tai wokin. Kuiva-aineiden lisäksi pyrin pitämään kaapissa mm. tomaattimurskaa ja herkkusieniä. Ja liemiä  löytyy pakkasesta, ainakin "puljonki" onnistuu milloin vain.

-Millä ruoalla ja kuinka usein herkuttelet?

Kuten aiemmin mainitsin, on heikkouteni juustot. Koska olen kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä mieshenkilö, joka ei juuri ehdi kuntoilemaan, täytyy pitää mielihalut kurissa. Keskivartaloni näyttää vielä toistaiseksi melko asialliselta. Toisaalta ansaitsen mielestäni hikoiltuani muutamia keikkoja sen reilun kokoisen palan valkohomejuustoa vaikka kerran viikossa. Makealle en juurikaan ole perso, karamellit jääkööt muille.

-Isäsi ammattiin vedoten, kuinka tarkasti noudatitte lapsuutesi perheessä herkutteluhetkiä?
Oliko teillä esimerkiksi karkkipäivä?

Karkkipäivä oli lauantaisin ja karkkien syönnin jälkeen oli vuorossa Xylitol-Jenkki. Söin lapsena niin paljon purukumia, että vihaan
nykyään purukumin koostumusta. Onneksi on keksitty pureksittavat ksylitolipastillit, joissa on puruvastusta.

Isänikään suu ei ole tuohesta tehty, joten kyllä meillä herkuteltiin hyvällä ruoalla. Etenkin asuessamme Ranskassa meillä oli tapana käydä kerran viikossa koko perheen voimin ravintolassa. Kotoa olen kuitenkin oppinut, että kaikesta hyvästä voi nauttia, mutta kohtuudella.

-Esitä itsellesi kysymys, jota kukaan ei vielä ole keksinyt kysyä, mutta jota olet aina toivonut .
 Vastaa myös siihen.

Oletko hyvä ihminen?
Onko ihminen hyvä?

-Mitä Kristian Meurman tekee kymmenen vuoden päästä?

Vastailee sähköpostihaastatteluihin, näkyy silloin tällöin lehtien sivuilla ja ennen kaikkea - tekee kaikkensa pystyäkseen edelleen
viihdyttämään ihmisiä.

-Terveisesi Hellapoliisi-sivuston lukijoille:

Nauttikaa ruoasta, nauttikaa juomasta, nauttikaa musiikista. Elämä on liian lyhyt murehtiakseen turhanpäiväisiä asioita. Muistakaa
hemmotella itseänne sopivan usein!